Suomalainen urheilu, urheiluseurat ja urheilujoukkueet ovat koronapandemian vuoksi joutuneet isompaan ahdinkoon kuin koskaan aikaisemmin. Suomen maajoukkue -tukikampanja nostaa esille pandemian taloudellisia vaikutuksia urheilussa, kannustaen ihmisiä tukemaan urheiluseuroja. Taloudellisten vaikutusten lisäksi poikkeusaika ja rajoitukset ovat luonnollisesti vaikuttaneet suuresti myös varsinaiseen harjoitteluun. Erityisesti aikuisten joukkueurheilu on ollut vaikeassa tilanteessa.

 

Wolverines Ladiesin valmistautuminen kauteen

Wolverines Ladiesin viimeisistä koko joukkueen treeneistä tuli kuluneeksi eilen 19.3. tasan 120 päivää. Treenit laitettiin tauolle aluksi joukkueen omalla vastuullisuuspäätöksellä kolmeksi viikoksi, jonka aikana astuivat voimaan asteittain tiukentuvat ja yhä jatkuvat rajoitustoimet. Syksyn aikana ehdittiin pitää kokeilupäiviä ja alkeistreenejä uusille pelaajille, jonka jälkeen hallien ovet menivät kiinni.

Iso vastuu harjoittelusta on langennut yksilöiden omille harteille. Pelaajien oheisharjoittelu on tärkeää, mutta joukkuelajissa yksin treenaaminen ei riitä, eikä kuntosalien ja muiden liikuntatilojen rajoitukset ole helpottaneet tilannetta. Oman oheisharjoittelun lisäksi talven aikana on pidetty etäluokkia ja opiskeltu pelikirjoja. Helmi-maaliskusta alkaen pelaajat ovat aloittaneet varovaisen harjoittelun pelipaikkakohtaisissa pienryhmissä jäisillä ja lumisilla ulkokentillä. 

Wolverines Ladies pelaa Suomen kahdella korkeimmalla sarjatasolla naisten 1-divisioonassa jonka aloitus on aikataulutettu toukokuun loppuun, sekä Naisten Vaahteraliigassa joka alkaa kesäkuun puolivälissä. Joukkueella on taskussaan neljä suomenmestaruutta vuosilta 2017-2020, sekä kokemusta myös kansainvälisistä turnauksista. Pelaajistoon kuuluu noin 60 naista, joista kymmenet ovat maajoukkuetason pelaajia, jotka ovat olleet mukana voittamassa Euroopan mestaruuksia ja jopa MM -pronssia. Pelaajille tai valmentajille ei makseta palkkaa, koska siihen ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta. Monet kuitenkin treenaavat erittäin tavoitteellisesti oman päivätyönsä ohella, tavoitteena suomen mestaruuden lisäksi mm. tulevat MM-kisat Suomessa. 

 

Tasapuolista?

Wolverines-naisilta meni siis hallin ovet kiinni joulukuussa, eikä harjoittelulupaa ole sen jälkeen kaupungilta irronnut. Monet muut samalla sarjatasolla pelaavat naisten joukkueet ovat voineet jatkaa harjoitteluaan, koska aluehallintovirastojen ja kaupunkien linjaukset poikkeavat jonkin verran toisistaan. Pääkaupunkiseudun tilanne on toki tällä hetkellä koko pandemia-ajan pahin, mutta levinneisyystilanne on ollut saman tasoinen myös muilla alueilla.

Olympiakomitea linjasi jo viime vuonna, että harjoittelu olisi mahdollistettava palloilulajien korkeimpien sarjatasojen joukkueille ja erityisesti maajoukkueeseen tähtääville urheilijoille. Kilpailullisuuden säilyttämisen lisäksi lajinomainen harjoittelu olisi ensisijaisen tärkeää myös loukkaantumisriskien minimoimiseksi. Palloilulajit ja erityisesti kontaktilajit vaativat nimen omaan lajinomaista ja pelinomaista harjoittelua, jotta pelaajat olisivat pelitilanteisiin valmiita. Hallivuorot mahdollistaisivat myös laadukkaat ja säännölliset pienryhmätreenit, tarkoittamatta kuitenkaan sitä, että harjoittelun turvallisuudesta voitaisiin luopua. 

Olympiakomitean linjaus ei kuitenkaan ole se, minkä perusteella päätökset tehdään. Päätösvalta on aluehallintovirastoilla ja kaupungeilla. Helsingin kaupunki tukeutuu päätöksenteossa Pääkaupunkiseudun Urheiluakatemian asiantuntijalausuntoihin, jotka painottavat päätöksenteossa urheilun ammattimaisuutta, kilpaurheilun sijaan. Ammattimaisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, onko seura maksanut joillekin urheilijoille tai valmentajille palkkaa.

 

Työelämässä tasa-arvon mittarina pidetään usein sitä, saavatko naiset samasta työstä saman palkan kuin miehet. Puhutaan “naisen eurosta”, joka vuonna 2019 oli Suomessa 84 senttiä (Tilastokeskus, 2019). Naishuippu-urheilijan euro sen sijaan oli vuonna 2017 vain kolme senttiä. (Yle, 2017).

Sosiaalisessa mediassa nousi 19.3. Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä sattumalta myös ilmiöksi kuvapari Yhdysvalloista, jossa esitetään ero naisten ja miesten kuntosalitiloissa NCAA:n, eli Yhdysvaltain yliopistourheilun kattojärjestön koripalloturnauksissa.

 

Rajanveto

Tartuntatilanteen kiihtyessä, ja kun vaakakupissa on ihmisten terveys ja jopa henki, ei urheilu paina paljoa. Ei siis käy kateeksi henkilöitä, jotka tekevät tässä tilanteessa päätöksiä. On selvää, että tällaisessa tilanteessa kaupunki joutuu tekemään rajanvetoa siitä, keillä on oikeus harjoitella ja keillä ei. Ammattilaisuuden käyttäminen mittarina tekee rajanvedosta kuitenkin auttamatta myös tasa-arvokysymyksen. 

Kyse ei siis ole niinkään siitä, että rajanveto olisi tehty tarkoituksena suosia miesten urheilua. Päätöksenteossa on käytetty apuna selkeää mittaria – palkkaa. Kyse on enemmänkin siitä, onko mittari oikeudenmukainen. Onko oikeudenmukaista, että samassa lajissa ja samalla sarjatasolla pelaavia joukkueita kohdellaan eri tavoin, koska jollakin joukkueella on mahdollisuus maksaa joillekin pelaajille ja valmentajille palkkaa ja toisella ei? Fakta kuitenkin on, että esimerkiksi amerikkalaisen jalkapallon miesten pääsarjakaan ei ole varsinaista ammattiurheilua. Valtaosa pelaajista maksaa pelaamisestaan, ihan samalla tavalla kuin naisetkin.

Kun mittarina tässä tilanteessa käytetään ammattilaisuutta, johtaa se väistämättä eriarvoisuuden ja epätasa-arvon lisääntymiseen. Se tekee hallaa naisten sarjojen kehitykselle, yksittäisten urheilijoiden kehitykselle ja kansainvälisen menestymisen mahdollisuuksille. Tämä taas johtaa siihen, että naisten sarjoissa ei jatkossakaan tulla maksamaan palkkaa kenellekään, mistään.

Koko korona-aikaan liittyy vahvasti Wolverines Ladiesin kielellä termi ”kehä kolmonen”, eli asiat, joihin emme voi vaikuttaa. Jatkamme töitä toivottavasti lopulta koittavaa kautta 2021 kohti parhaamme mukaan, vallitsevaa tilannetta peilaten ja kunnioittaen.

Vastaa

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Post comment