Ahmat maailmalla sarja: U19 QB Viljami Rautavirran kuulumiset Georgiasta!

Ahmat maailmalla -juttusarja palaa tauolta. Vaihto-oppilasvuotta on tänäkin vuonna viettämässä viisi Wolverinesin junioripelaajaa. Haastatteluvuorossa Rabun Nacoochee High School:ssa (Georgia, USA) toista lukuvuotta opiskelevan pelinrakentaja Viljami Rautavirran haastattelu.

Viljami, kerrotko jenkkifutistaustastasi ennen Yhdysvaltoihin opiskelemaan lähtöä?17806998_1765648530115778_1555473423_n
”Aloitin jefun harrastamisen vuoden 2013 alussa Espoo Devils:ssä. Heti alusta alkaen tiesin haluavani pelata pelinrakentajana eli QB:na, vaikka en ollut ikinä edes heittänyt jefupalloa. Jouduin kuitenkn pelaamaan melkein kaikkia pelipaikkoja esim. puolustuksen linjaa ja corneria, ennen kun pääsin näyttämään taitoni pelinrakentajana.”

Millainen koulu on Rabun Gap High School?
”Rabun Gap on siis yksityinen koulu, tai sisäoppilaitos jos niin haluaa sanoa. Kampuksessa asutaan isoissa taloissa, opiskelijat asuvat huoneissa, joka jaetaan toisen opiskelijan kanssa. Rabunin Kampus on minun mielestä mahtava, koska kaikki on suht lähellä, joten ei tarvitse kävellä hirveitä matkoja kaikkialle. Täältä löytyy grilli, missä voi hengata kaverien kanssa. Hieno kuntosali ja isot nurmikentät, joissa pääsee treenaamaan jefua ja kehittämään nopeutta omalla ajallaan rauhassa. Rabun Gapissa on nyt noin 450 oppilasta. Rabun Gapin opiskelijat , jotka on täältä ikinä pyrkineet yliopistoon, ovat päässeet johonkin jatkoopiskelupaikkaan. Tämä kertookin siitä, että meidän koulussa opiskelun taso ei ole löysää, vaikka onkin helpompaa kuin Suomessa. Koulussamme on paljon eri urheilulajeja, mutta ne kategorioidaan kauden mukaan. Esimerkiksi täällä voi harrastaa uintia, mutta vain talvella, koska se on talvi laji, kuten koripallokin. Kun kausi on ohi, opiskelijan pitää valita jokin toinen urheilulaji mitä harrastaa.”

Siirrytään jenkkifutikseen, millainen on harjoittelukausi ?ViljamiRII
”Joka vuosi ennen kautta kaikki jefupelaajat tulevat tänne Rabuniin yhden viikon kestoiselle jefuleirille. Tällä leirillä herätään kahdeksalta aamulla ja treenit alkavat kello yhdekältä kestäen aina kello yhteentoista saakka. Harkkoja seuraa pari tuntia lepoa ja seuraavat treenit alkavat kello yksi päivällä ja ne kestävät noin kolmeen. Tätä menoa pitää kestää koko viikko, eli leiri ei ole mikään helppo. Valmentajat haluavat todella nähdä kuka on valmis kaudelle (kunnon mukaan) ja jos ei ole niin kuin koutsi meille sanoi, ”We’ll get you ready” mikä tarkoittaa vaan lisää juoksemista koko jengille. Täällä treenaaminen on paljon enemmän organisoitua kuin suomessa. Täällä kunnioitetaan valmentajaa kovasti, kun taas Suomessa on mahtavia valmentajia, mutta he eivät saa samanlaista kuria jengiin. Suomessa koutsien pitää anella porukkaa treeneihin, kun taas täällä jos et treenaa, niin et myöskään pelaa. Sitten ihan treeneissä täällä tehdään kaikki juosten ja kaikki on nopeampaa.”

Miten oma pelaaminen koulun joukkueessa?
”Ensimmäinen vuosi oli vaan katselua penkiltä ja spessuissa pelaamista, koska meidän pelinrakentaja oli viimeistä vuotta ja menossa yliopistoon pelaamaan. Kun seurasin peliä penkiltä niin huomasin kuinka paljon nopeampaa se oli verrattuna Suomen seurajengien peleihin. Onneksi sain edes vähän peliaikaa, siitä sain hyvää kokemusta sitten seuraavalle vuodelle.

Tiesin jo ennen toisen kauden alkamista, että mikään täällä ei tulisi ilmaiseksi. Sen takia treenasin koko kesän ja valmistauduin kilpailemaan aloittavan pelirakentajan paikasta toisen vuotta vanhemman pelaajan kanssa. Onneksi hän ei ollut ottanut samanlaista mentaliteettia kuin minä, joten olin todella paljon valmiimpi, ja sen takia myös päädyin aloittavaksi pelinrakentajaksi. Tämä oli siis itselleni todella hieno ja iso juttu, olin todella ylpeä itsestäni ja siitä että en vaan laiskotellut kesällä, vaan pistin treenauksen normaalia kovemmalle tasolle.”

ViljamiRIMiten joukkueen kausi sujui?
”Meidän kausi ei ollut mikään paras, koska meiltä puuttui joukkueen sisäinen ”chemistry” ja se näkyi meidän peleissä. Meillä oli myös todella monta uutta pelaajaa, keille annettiin heti kättelyssä todella isot ja tärkeät tehtävät, mitä he eivät sitten oikein osanneet vielä tehdä. Olimme lyhyesti pistettynä nuori ja epäkokenut jengi.”

 

Miten kuvailisit omaa kehittymistäsi pelaajana?
”Minun oma kehitykseni pelaajana on mennyt vaan parempaan suuntaan. Olen jo tottunut amerikkalaiseen nopeampaan ja joskus rajumpaankin jefuun. Olen oppinut olemaan parempi ja kannustavampi pelikaveri ja kapteeni. Olen saanut uudenlaisen rakkauden ja kunnioituksen tähän lajiin ja toivon että pystyn jatkamaan pelaamista täällä USA:ssa korkeammallakin tasolla.”

Entäpä kun kausi oli ohi, mitä teit silloin?
”Heti kun jefukausi loppui, niin vain osa pelaajista meni koripalloon, muut ja minä menimme koululla tarjottuun FAST -ohjelmaan. FAST -ohjelma tarjoaa siis ”Flexibilityä” eli joogaa, Agilityä eli kaikenlaisia nopeutta ja räjähtävyyttä auttavia treenejä, ja viimeisenä oli ”Strength” eli voiman kehittäminen salilla. FAST oli talvilaji ja nyt keväällä melkein kaikki osallistuu yleisurheiluun, missä on mahdollisuus juosta aitoja, viestiä, 100m jne. Itse osallistuin kuulantyöntöön, mikä vahvistaa heittokättäni todella paljon.”

Miten opiskeleminen eroaa suomalaisesta koulusta?
”Opiskelu täällä verrattuna Suomeen on helpompaa, sillä täällä odotetaan että kaikki on tajunnut mistä puhutaan ja vasta sitten mennään eteen päin. Täällä puhutaan paljon enemmän tunneilla opettajien kanssa, kun taas Suomessa kirjoitetaan paperiin ja tehdään tehtäviä. Sanoisin että koulu täällä on paljon hauskempaa, sillä minulle jää edes jotain muistiin tunneilta, kun taas Suomessa jouduin kysymään aina vanhemmilta apua tai ”kirja” opetti minulle suurimman osan aineesta. Mahdollisuus päästä lajin emämaahan opiskelemaan, nosti omaa motivaatiota koulussa, vaihto-oppilasjärjestö UP Finland (Universal Players) tarjosi vielä mahdollisuuden päästä opiskelemaan koko lukion highschoolissa ja tämä on ollut sekä opiskelun että urheilun kannalta minulle paras järjestely”

Miten tuleva kausi, nähdäänkö sinua Suomessa pelaamassa ?
”Odotan innolla Suomen U19 Wolvojen kautta ja jos saisin mahdollisuuden pelatakkin osan kesästä heidän kanssa.”

Viljamin juniorivuosien valmentaja Opi Olavuo Wolverines juniorit Espoosta (Ent. Espoo Devils) kertoo Viljamin olevan ihanteellinen valmennettava: ” Viljami on lajille omistautunut tunnollinen harjoittelija. Hänellä on vahva heittokäsi ja kyky keskittyä paineen alla. Viileän analyyttinen pelinrakentaja ja ihanteellinen valmennettava joka kuuntelee ja sisäistää ohjeet ja kysyy ja kommentoi olennaisia asioita” summaa Olavuo Rautavirrasta valmennettavana.

PID_6530

U19 SM-sarja käynnistyy toukokuun alussa, Wolverines on tänä vuonna nuorten sarjoissa mukana jokaisessa ikäluokassa. U9 ja U11 turnausmuotoisesti, U13 ja U15 SM-sarjoihin osallistuu joukkueet sekä Espoosta että Helsingissä. U17 ja U19 -ikäiset pelaavat omien ikäluokkiensa SM-sarjoissa yhdistelmäjoukkueena.

Linkki highligth videoon: http://www.hudl.com/video/3/5553647/580d6103842eb24a00e6ab68
Kuvat: Viljami Rautavirran arkisto
Pelaajakuva: FSC Media/RFL
Kuva SM-finaalista 2016 ja tekstit: Riitta Rinta-Tassi