Helsinki Wolverines Ladies – Kausi 2017 – naisten Vaahteraliiga ja finaalikatsaus

Finaalikatsaus: 

Helsinki Wolverines Ladies matkasi pitkän ja kivisen tien toiseksi finaalijoukkueeksi naisten Vaahteraliigassa. Ahmanaiset lähtivät selkeänä altavastaajana haastamaan Roosters Womenia ja tunnelma Wolverines-leirissä oli jännittynyt ja ehkä osittain pelonsekainenkin. Päävalmentaja Lamminsalo ja Kapteeni Kero onnistuivat kuitenkin puheillaan ja johtajuudellaan valmistelemaan ahmalauman keskittyneeksi, rauhalliseksi ja yhteenpelaavaksi yksiköksi, joka lähtisi pelaamaan elämänsä parasta ottelua. Myyrmäessä pelattu finaali oli Stadin Derbyä parhaimmillaan, kun Helsingin sininen ja punainen joukkue astelivat kentälle taistelemaan Helsingin herruudesta.

Kuva: Piia Kuoksa

Naisten Vaahteraliigan finaali alkoi molempien joukkueiden osalta selvästi jännittyneissä tunnelmissa ja lähes 500-päinen kovaääninen yleisö nosti tunnelmaa heti joukkueiden esittelyistä aina viimeiseen vihellykseen saakka. Finaalin ensimmäinen neljännes meni nopeasti sinisen ja punaisen hyökkäyksen hakiessa vielä tuntumaa ja puolustusten pitäessä omat vastuunsa. Ensimmäinen pistesuoritus nähtiinkin vasta 41 sekuntia ennen puoliajalle siirtymistä, kun ahmahyökkäyksen johtaja Minna Tiainen löysi heitollaan punaisen puolustuksen taakse karanneen Sanni Seppälän. Vielä varma lisäpistepotku Seppälän toimesta maalihaarukan läpi nosti Wolverines Ladiesin seitsemän pisteen johtoon. Sininen puolustus sai lisää virtaa johtoasemasta ja onnistui seuraavalla draivilla pysäyttämään Roostersin, jättäen hyökkäykselleen loistavan kenttäaseman ja vielä muutamia sekunteja kelloon. Hyökkäys kiitti puolustusta ja Sanni Seppälä potkaisi pallon 25 jaardin päästä maaliin ja puoliajalle siirryttiin ahmanaisten 0-10 johdossa.

Kolmas neljännes alkoi Wolverines Ladiesin hyökkäysvuorolla, joka päättyi kuitenkin nopeasti lentopotkuun Roostersin taistellessa päättäväisesti voitosta. Sanni Seppälän loistava päivä kuitenkin jatkui hänen potkaistessaan pallon neljän jaardin päähän maaliviivasta ja antaen näin Roosters-hyökkäykselle todella huonon kenttäaseman. Punainen hyökkäys onnistui etenemään vain 14 jaardia ja epäonnistuneen lentopotkun päätteeksi ahmahyökkäys pääsi kentälle viiden jaardin päästä maalista. Ensimmäisellä yrityksellä RB Katja Riihiaho juoksi maaliviivan yli ja Seppälä kartutti pistesaldoaan vielä lisäpisteen verran ja taululla komeilivat 0-17 lukemat. Roosters Women ei kuitenkaan ollut saapunut luovuttamaan ja loistavien muutosten turvin hyökkäys onnistui seuraavalla draivilla etenemään aina maaliin saakka. Pisteet taululle viimeisteli Nana Olavuo pelinrakentaja Carola Lindholmin heitosta. Lisäpisteitä ei ahmapuolustus kuitenkaan antanut ja viimeiselle neljännekselle lähdettiin tilanteesta 6-17.

Finaalin viimeinen neljännes alkoi ja molemmat joukkueet olivat valmiita jättämään kentälle kaiken. Viimeiset 12 minuuttia olivat puolustusten taidonnäytettä molempiin suuntiin, eikä hyökkäyksille löytynyt lopulta tilaa viimeistelyyn. Viimeisen sinetin ottelulle löi ahmapuolustuksen Anette Bäckman, jonka syötönkatko päästi sinisen hyökkäyksen kehiin, kun kellossa oli enää neljä minuuttia jäljellä. Yhteistyössä päävalmentaja Pekka Lamminsalon loistava kellonkäyttö, RB Anu Ruotsalaisen upeat juoksut ja hyökkäyksen linjan tahdonvoima viimeistelivät ottelun ja pelinrakentaja Minna Tiainen kulutti viimeiset sekunnit kellosta ottaen polven. Tuomarin vihellys pilliin ja Helsinki Wolverines Ladies on Suomen mestari 2017.

Ottelun joukkueiden parhaina pelaajina palkittiin oikeutetusti Roosters Womenin RB Jenni Lindén, joka kantoi ottelussa palloa 167 jaardia 32:lla yrityksellä ja kannatteli koko hyökkäystä harteillaan, ja Wolverines Ladiesin QB Minna Tiainen, joka pelasi kauden parhaan ottelunsa heittäen 142 jaardia ja yhden touchdownin. Ottelun parhaana pelaajana palkittiin ahmanaisten laitahyökkääjä/potkaisija Sanni Seppälä, joka teki ottelussa 11 pistettä ja eteni kiinniotoillaan 83 jaardia.


Päävalmentaja Pekka Lamminsalo summasi voitonavaimet kolmeen asiaan:

”Finaali ratkesi mielestäni kolmeen asiaan:
1) Onnistunut gameplan:
Onnistuimme varsin nopeasti välierien jälkeen päättämään ja kommunikoimaan suunnitelman Roostersia varten. Kaksinkertaisen sarjan takia joukkueen vahvuudet ja heikkoudet suhteessa meihin oli jo varsin hyvin tiedossa, mikä helpotti valmistautumista.

2) Puolustuksen loistovire:
Puolustuksemme pelasi finaalissa kauden parhaan pelinsä. Eniten pisteitä liigassa tehneen hyökkäyksen pitäminen kuudessa pisteessä oli avainasemassa. Pelasimme hyvin joukkueena kun puolustuksen jokaisella tasolla oli oma vastuu selvä.

3) Minna Tiaisen kasvu liigapelinrakentajaksi:
Kun lähdimme vuosi sitten syksyllä treenaamaan, niin Minnan odotettiin olevan aloittavana pelinrakentajana tällä kaudella. Kun saimme kaksi maajoukkuepelinrakentajaa mukaan niin päätimme ottaa Minnan kanssa rauhassa ja antaa hänelle aikaa kehittyä. Jälkiviisaana tuntuu, että onnistuimme hieman sattumankin kautta ajamaan Minnan sisään todella hyvin ilman, että asetimme hänelle liikaa paineita. Finaalin 67% onnistumisprosentti oli todella hyvä suoritus. Minna teki oikeita päätöksiä ja piti huolta pallosta.”

Kuva: Jukka Tiainen

Ottelussa joukkueen parhaana pelaajana palkittu pelinrakentaja Minna Tiainen kertoo omia ajatuksiaan finaalista:

”Finaali jännitti todella paljon, mutta saimme joukkueena todella hyvän fiiliksen otteluun. Lähdimme finaaliin nauttimaan jenkkifutiksesta ja antamaan kaikkemme kauden viimeiseen peliin. Vaikka varmasti kaikilla oli jännitys huipussaan ja tunteet pinnassa, pystyimme pelaamaan rauhassa ja tsemppaamaan toisiamme vaikeissakin tilanteissa.

Olimme myös todella hyvin valmistautuneita finaaliin niin hyökkäyksen kuin puolustuksenkin osalta ja se näkyi ottelussa. Hyökkäyksemme pienet muutokset toimivat ja saimme hiukan sekoitettua Roostersin kovaa puolustusta. Muutamien onnistumisten jälkeen itseluottamus kasvoi ottelun edetessä ja hyökkäys kulki paremmin kuin aikaisemmissa kohtaamisissa Roostersia vastaan, ja ensimmäisen kerran tällä kaudella onnistuimme myös saamaan touchdowneja heidän puolustusta vastaan. Meidän puolustus oli taas rautaa, niin kuin se on ollut koko kauden!

Meidän kannustusjoukot olivat myös todella isossa roolissa koko ottelun ajan, sillä heistä sai paljon voimaa ja fiilistä. Tätä on joukkuehenki parhaimmillaan!”

 

Ahmapuolustuksen viimeinen lukko DB Anette Bäckman pelasi finaalissa kauden parhaan ottelunsa ja tiivisti omat ajatuksensa voitosta lyhyesti:
”Finaali oli yhteenhitsautuneen joukkueen näyttö siitä, mitä vuodessa voi hyvällä pelaajamateriaalilla ja kovalla motivaatiolla saada aikaan.”

 


Kausi 2017 – naisten Vaahteraliiga:

Debyyttikausi Vaahteraliigassa päättyi parhaalla mahdollisella tavalla Helsinki Wolverines Ladiesin voitettua Suomen mestaruus, ja kultainen mitali oli hieno palkinto kovasta työstä ja panostuksesta. Kausi 2017 oli monilta osin haastava ja matkalla oli yhtä paljon ylä- kuin alamäkiäkin. Valmennuksen ja pelaajien usko omaan ja joukkueen tekemiseen oli kuitenkin alusta asti kova ja yhteinen päämäärä veivät joukkuetta joka päivä eteenpäin.

Helsinki Wolverines Ladiesillä oli takanaan kaksi kautta 1. divisioonassa, kun yhdistyminen GS Demonsin kanssa tapahtui ja päätös korkeimmalla sarjatasolla pelaamisesta tuli voimaan. Sarjapaikan lisäksi Wolverines Ladies sai huikean määrän kokemusta, näkemystä ja jefutietoa Demons-pelaajien muodossa ja pitkä talvi meni uusien pelisysteemien kanssa harjoitellessa ja yhteisen pelisävelen löytämisessä. Kun kausi viimein alkoi, oli sekä länsi- että pohjoistuuli puhaltaneet joukkueen mukaan myös huomattavia lisävahvistuksia.

Kauden alussa Helsinki Wolverines Ladies oli ryhmä useita hienoja yksilöitä. Oli hyökkääjiä, oli puolustajia ja oli erilaisia pelaajia. Pitkän kauden aikana näistä kaikista muodostui loistava joukkue, missä jokainen antoi parastaan, laittoi kaverit antamaan parastaan ja kannusti toinen toistaan vieläkin parempaan. Jokainen epäonnistui ja aina oli joku vieressä nostamassa takaisin ylös. Useat vaikeat ottelut kauden aikana tekivät joukkueesta tiiviimmän ja kasvattivat luottamusta, ja lopulta kaikista vaikeimman ottelun, finaalin, Wolverines Ladies voitti etenkin henkisellä tasolla. Luottamus valmennuksen ja joukkueen sekä viereisen kaverin välillä tekivät ahmanaisista Suomen mestareita.

Kauden kulusta kerroimme jo aikaisemmin juttusarjassa “Road to the Finals”:
https://helsinkiwolverines.com/road-finals-osa-1-runkosarjan-1-kierros/
https://helsinkiwolverines.com/road-finals-osa-2-runkosarjan-2-kierros/
https://helsinkiwolverines.com/road-finals-osa-3-pudotuspelit-ja-valmistautuminen-finaaliin/
Kuva: Jukka Tiainen

Päävalmentaja Pekka Lamminsalo on kauteen enemmän kuin tyytyväinen:

”Vaahterakausi meni lopulta yli tavoitteiden. Tavoitteena oli päästä pudotuspeleihin ja katsoa miten pitkälle siitä pääsemme. Pudotuspelit ovat aina arvaamattomia ja niissä menestyminen vaatii välillä myös onnea, eli ei ole mielekästä välttämättä asettaa tietynväristä mitalia tavoitteeksi. Meilläkin pronssin ja kullan erotus oli lopulta yksi piste (lisäpiste, jolla voitimme Valkyriesin välierissä).

Kokonaisuudessaan Vaahterakausi oli usean loukkaantumisen takia haastava, mutta oli hienoa nähdä kuinka pelaajamme kasvoivat uusiin ja merkittävimpiin rooleihin. Mm. Oulussa Laura Ainamo loisti laitahyökkääjänä ja toisessa pelissä Crocodilesia vastaan Maija Castrén johti kiinniotoissa Vaahteradebyytissään.”

 

Loistavan ja nousujohteisen kauden pelannut pelinrakentaja Minna Tiainen kertoo omista odotuksistaan kaudelle 2017, ja kuinka kävikään:

”Joukkueemme koki niin suuria muutoksia kaudelle 2017, että oli todella vaikea ennustaa mitä kausi tuo tullessaan. Odotukset kaudelle olivat siis todella sekavat. Oli vaikea ennustaa miten saamme toimimaan yhdellä joukkueella, kahdella sarjatasolla -pelaamisen sekä miten saamme GS Demonsin kanssa yhdistymisen jälkeen kaksi joukkuetta, yhdeksi hyvin yhteen toimivaksi joukkueeksi. Myös se, miten pärjäämme Vaahteraliigassa ensimmäisellä kaudellamme, oli täysi kysymysmerkki. Itseäni jännitti kovasti juurikin Vaahteraliigaan nousu, sillä en uskonut olevani valmis liigatasolle pelinrakentajaksi vasta kolmannella kaudellani jenkkifutiksen parissa.

Talvella kun selvisi kahden taitavan pelinrakentajan Jonna Hakkaraisen ja Jenni Pelkosen siirtyminen joukkueeseemme, putosi paineet hartioiltani. Sovimme päävalmentajamme Pekan kanssa, että kokeneemmat pelinrakentajat Jonna ja Jenni pelaavat liigassa ensisijaisesti ja minä pääsisin helppoihin tilanteisiin hakemaan kokemusta liigaotteluista ja näin kasvatettaisiin minusta tuleville kausille liigatasoinen pelinrakentaja.

Kausi lähtikin omalta osalta kevyesti ja rennosti pelaten kolmospelinrakentajan roolissa sekä muutamissa 2. divarin otteluissa. Valitettavien loukkaantumisien takia, minun oli astuttava runkosarjan toiselle kierrokselle suuriin saappaisiin ja otettava aloittavan pelinrakentajan rooli liigassa. Vastuu tuntuikin todella suurelta ja paineet kasvoivat, mutta ymmärsin myös, että tässä tilanteessa ei muu auta kuin tarttua tilaisuuteen.

Olenkin todella yllättynyt ja tyytyväinen omaan kauteeni. En yhtään osannut edes kuvitella ”joutuvani” aloittavaksi pelinrakentajaksi liigassa, mutta mielestäni suoriuduin pelipaikallani hyvin. Välillä kun usko omaan tekemiseen horjui, sain paljon tukea joukkuekavereiltani sekä valmentajiltani, jotka luultavasti uskoivat minuun ja pelitaitoihini enemmän kuin minä itse. Finaalissa tunsin pelaavani kauden parhaan otteluni ja se kruunasi tämän kovan työn ja paikoitellen vaikeankin kauden.

Kuva: Piia Kuoksa

Kun mietin miten kommentoisin koko joukkuettamme, hymy nousee huulille ja lämpö valtaa koko kehon. Meidän joukkue on vaan niin mahtava! Isot muutokset kaudelle ja kahdella sarjatasolla pelaaminen ei olisi onnistunut näin hyvin ilman hyvää joukkuehenkeä, kovaa työtä, joustavuutta ja halua onnistumiseen koko joukkueena. Hienoa itselle on ollut treenata kokeneempien pelaajien kanssa, joilta on saanut paljon oppia ja apua kehitykseen. Mikä tärkeintä, olemme myös saaneet hurjan määrän uusia pelaajia mikä on jokaiselle jenkkifutisjoukkueelle todella tärkeää ja meillä uudet pelaajat ovat saaneet heti ensimmäisellä kaudellaan paljon vastuuta ja peliaikaa, mikä on ollut heille suureksi eduksi.

Valmentajamme ovat olleet aivan älyttömän sitoutuneita koko kauden ja heille ei voi muuta kun nostaa hattua. He ovat kehittäneet koko joukkuettamme tehden asioita suurella sydämellä ja heidän valmennettavana on helppo pelata, sillä he uskovat ihan jokaiseen pelaajaan.

Itselle hyvä henki on kultaakin tärkeämpää joukkueurheilussa. Olemme kasvaneet kauden mittaan yhdeksi suureksi perheeksi, jossa kaikki otetaan hyvin vastaan ja jokainen saa olla oma itsensä. Treeneissä ja peleissä kannustetaan toisiamme vaikeinakin päivinä.

Finaalissa mestaruuden voittaminen oli palkinto siitä, miten kovan työn ja miten kovan muutoksen koko joukkue on kauden mittaan kokenut. Vaikeiden hetkien jälkeen ollaan kasvettu ja opittu virheistämme. Ja parasta mestaruuden voitossa oli se, että se oli meidän koko joukkueen voitto, vaikka kaikki eivät pystyneetkään itse finaalissa pelaamaan. Mestaruus onkin enemmän kuin vain itse finaaliottelu, se on koko kauden uurastamisen tulos!”

Kuva: Piia Kuoksa

Valmentajan roolissa kauteen valmistautunut konkaripuolustaja Anette Bäckman sai tietää vasta juuri ennen ensimmäistä ottelua, viettääkö hän kauden sivurajalla vai kentällä pelaten:

”Omat odotukset kaudelle/joukkueelle muuttui monta kertaa, kun välillä luovittiin syvissä vesissä – esim.ekassa matsissa ennakkosuosikki Roota vastaan loukkaantui 5 pelaajaa… Puolustus oli solidi jo aika varhain, vielä napsua parempi, kun kaikki D:n pelaajat pelasivat ns.omilla pelipaikoillaan. Hyökkäyksen puolella tiedettiin, että löytyy monia taitavia pelaajia, ja kun ajoitukset saatiin kohdilleen, se onnistui loistavasti. Henkilökohtaisella tasolla kausi oli nousujohteinen- kun Demons ja Wolvot yhdistyi, oli vikasta ACL-leikkauksesta kokonaiset 3 päivää. En edes tiennyt voinko pelata kaudella, ja ennen ekaa peliä sain luvan pelata 50% downeista. Kiitos Crocoille, etteivät heittänyt juurikaan silloin. Etsin kauan omaa agrea peliin. Välierissä Valkyriesiä vastaan se sitten vihdoin syttyi, ja alkoi kunnolla roihuamaan finaalissa.

Wolverines Ladies on: ”something old, something new, something borrowed and something blue”- kokeneet jefumummot, nuoria innokkaita, ”lainattuja” turkulaisia ja Stadin sinistä.”

 

Teskti: Helsinki Wolverines Ladies
Kuvat: Jukka Tiainen, Piia Kuoksa & Helsinki Wolverines Ladies