Wolverines ikoni, Kimmo ”Rambo” Hytönen

Meillä on kunnia saada haastateltavaksi ikinuori, todellinen työmyyrä Kimmo Hytönen. Mutta ennen kuin esitän kysymyksiä, puhuttelenko teitä herra Hytösenä vai Rambona ?
Kyllä se Rambo on luontevampi, kun puhutaan lajiin liittyvistä asioista

Olet ollut lajin parissa jo pitkään, aloitit pelaamisen Roosterssissa vuonna -86 , josta siirryit Coltsiin vielä samana vuonna.
Kuinka tiesi on kulkenut lajin pariin ?
Vuoden 1986 Super Bowl tuli tv:stä ja laji näytti mielenkiintoiselta. Siihen aikaan käytiin limudiskossa Byggalla Hakaniemessä. Sattuipa siellä pian SB:n jälkeen olemaan Roostersin pelaajia värväämässä nuorisoa mukaan lajin pariin. No, minä tartuin syöttiin ja koukussa olen edelleen. Roostersin kakkosjoukkueen mukana pelasin ensimmäisen kesän ja syksyllä ajauduin Munkka Coltsin A-junnujen mukaan. Keväällä 1987 satuin näkemään Kannelmäen Whipsin treenit Pelimannin ala-asteen hiekkakentällä, Kannelmäessä kun itsekin asuin tuolloin. Tuntui luontevalta siirtyö Whipsiin ja sillä reissulla ollaan siis vieläkin.

Mikä on ikimuistoisin Wolverines muistosi?
Ikimuistoisia pelejä ja tilanteita on paljon. Yksi näistä on, kun ihan Wolverinesin alkuaikoina oltiin pelaamassa Kuopiossa ja pelinrakenjamme Oskari Niemi loukkaantui pelin aikana eikä meillä ollut varsinaista kakkospelinrakentajaa. Jimmy Lawson oli tuolloin päävalmentajamme ja hän selosti meille nopeasti joskus 1950-60 luvuilla käytetyn hyökkäys muodostelman. Se oli kuin wishbone, mutta ilman pelinrakentajaa. Meitä oli kolme runningbackia linjan takana ja snappi tuli jollekin meistä. Siitä sitten juostiin power juoksuna ja jokunen heittopelikin pelattiin. Ja se toimi vielä ihan hyvin

Olet ollut mukana Wolverines toiminnassa alusta alkaen , voisi siis sanoa että seurassa on vetovoimaa. Mikä saa sinut palaaman pelikentille vuosi vuoden jälkeen?
No jenkkifutikseen olen kyllä koukussa. Nopea, fyysinen laji, jossa täytyy lukea peliä ja reagoida nopeasti. Kun kentälle pääsee, ajatukset ovat vain pelissä, hyvä tapa rentoutua.
Ja pelikaverit ovat tärkeä tekijä. Näkee vanhoja pelikavereita ja uusiin tutustuu helposti. Wolvoissa on hyvä pelaajakulttuuri ja hyvä joukkuehenki, kaikilla tasoilla. Ja ehkä tässä pystyy jotain opettamaankin uudemmille pelaajille.

Wolverines Bluen kausi 2019 starttasi eilen Brahen kentällä,kuinka peli sujui henkilökohtaisesti?
Tuntui hyvältä päästä taas pelaamaan. Ainakin omasta mielestäni peli meni kohtuullisen hyvin. Pelasin safetynä. Kovin moneen taklaukseen en ehtinyt mukaan, mutta pistän sen meidän puolustuksen linjan ja linebackereiden piikkiin, hoitivat Bullsin juoksupelin ihailtavan hyvin.Yhden syötönkatkon sain kuitenkin napattua.

Terveiset Wolverines faneille ?
Wolverinesilla on paljon aktiivisia toimijoita ja tämän ansiosta paljon toimintaa junioreissa, naisten ja miesten joukkueissa. Ja faneille paljon pelejä seurattavaksi. Nähdään peleissä!