Wolverines toistamiseen Suomen mestaruuteen!

Menneenä viikonloppuna Wolverinesin flagijoukkue pelasi naisten halli-SM:n finaalissa. Joukkue oli voittanut kaikki ottelunsa kauden turnauksissa ja pääsi suoraan finaaliin, johon vastustaja tuli välieräparista Mikkeli Bouncers-Kouvola Indians. Indians yllätti runkosarjan kakksoseksi pelanneen Bouncersin lukemin 12-26 ja eteni finaaliin.

Finaali alkoi vauhdikkaasti, kun Indians teki maalin heti avaushyökkäyksestään. Hallitseva mestari Wolverines ei siitä hätkähtänyt, vaan kuljetti palloa lyhyillä heitoilla läpi kentän. Näin edettiin aina ensimmäisen puoliajan lopulle, jossa Wolverines sai pysäytettyä Kouvolan hyökkäyksen ensimmäistä kertaa. Puoliajalle mentiin tilanteessa 21-19 Wolverinesin johtaessa lisäpisteyritysten turvin.

Toiselle puoliajalle marssi sisuuntunut Wolverines puolustus. Helsinkiläisten hyökkäys jatkoi huippuvireessä vieden pallon maaliin yhtä lukuun ottamatta jokaisella hyökkäysvuorollaan. Puolustus pakotti Indiansin pois pitkistä heittopeleistä ja liputti lyhyet tarkasti. Kultamitalit matkasivat Helsinkiin lopputuloksella 40-19.

Päävalmentaja Iiro Laatio hyrisi tyytyväisyyttään voiton ratkettua: ”Finaalissa tuli vastaan jopa “rivalry” statuksen saanut Indians, niin ei tarvinnut palopuheita pitää. Oltiin valmistauduttu hyvin ja pelaajat olivat valmiina. Tämä oli hyökkäyksen osalta koko kauden paras ottelu. Jos en väärin muista niin 4 epäonnistunutta heittoa koko ottelussa. Puolustus pelasi hyvän ottelun, ja kun toisella puoliajalla päästiin kunnolla vauhtiin, niin ei vastustaja tehnyt enempää
pisteitä.”

“Tämän vuoden joukkue oli mahtava. Rookiet ja veteraanit saivat kemiat toimimaan. Se on helppo valmentaa, kun on näin mahtavia pelaajia” , Laatio kehuu omiaan.

Wolverinesin hyökkäyksen kapteeni ja kauden pistekärki Sanni Seppälä oli selvästi merkattu pelaaja. Tämä avasi muille hyökkääjille tilaa ja palloa jaettiinkin hyvin tasaisesti kaikkien hyökkääjien kesken.

Seppälän tunnelmat finaalin jälkeen: ”Finaalin lähtökohta oli meidän joukkueen osalta jännittävä, sillä vastustaja valikoitui vasta semifinaalin pohjalta ja meillä oli edessä vain yksi ottelu. Onneksi pääsimme valmistautumaan otteluun useammilla treeneillä ja se mielestäni näkyi finaalissa. Kaikki pelaajat olivat myös hyvin keskittyneitä ja sen takia selvisimmekin hyvin vähäisillä virheillä finaalin aikana. Finaali oli alkuun tiukka ja sitä oli mahtava pelata koko ajan veitsi kurkulla. Hyökkäyksemme onnistui loistavalla tarkkuudella ja varmuudella suorittamaan pelejä ja pisteitä ropisi tasaiseen tahtiin. Puolustus löysi nopeasti vastustajan leipäpelit ja sai napsittua ne pois pysäyttäen heidät toisella puoliajalla kokonaan.

Olemme nauttineet jokaisesta pelistä, jota olemme kauden aikana päässeet pelaamaan. Kausi oli mahtava päättää finaaliin. Kaiken kaikkiaan meillä on huikea joukkue, jossa yhdistyy kokemus, into sekä yhdessä tekeminen ja oppiminen.”

Puolustuksen kapteeni Johanna Pudas oli syystäkin tyytyväinen joukkoonsa: ”Puolustuksemme pelasi hyvin yhteen koko pelin ajan ja liputtamista oltiin treenattu, joten ohiliputuksia ei enää tullut paljon. Hieman olimme alussa pulassa pitkien heittojen kanssa ja annoimmekin vastustajalle pari helppoa maalia ekalla puoliajalla. Puoliajan jälkeen saimme kuitenkin kitkettyä nämä pitkät heitot pois ja pidimme pään kasassa. Suoritimme omalla hyvällä tasollamme loppuun asti ja näin varmistimme voiton meille, kun hyökkäys hoiti oman hommansa.”

Wolverinesin joukkueessa ollaan yhtä mieltä siitä, että lippupallo ja halli-SM-sarja toimii erinomaisena tukilajina jenkkifutiksen harrastajille. ”Lippupallolla on ollut merkittävä rooli henkilökohtaisella oppimispolullani pelinrakentajana. Jokaisen takakentän pelaajan pitäisi pelata talvella lippupalloa”, toteaa Wolverinesin pelinrakentaja Jenni Wahlberg, joka toimii myös jenkkifutismaajoukkueen pelinrakentajavalmentajana.

Wolverinesin pisteidentekijät finaalissa:
Anna Martola 3 TD+2 XP yht. 20 p.
Jasmin Lindqvist 2 TD+1 XP yht. 13p.
Sanni Seppälä 1 TD yht. 6p.
Ulla Yläsaari 1 XP yht. 1p.