Helsinki Wolverines on tehnyt useamman vuoden sopimuksen pitkän pelaaja- ja valmennusuran tehneen Jan Vilkon, 45, kanssa. Annetaan miehen itsensä kertoa tarkemmin mistä on kyse.

 

Moi Jan, tervetuloa takaisin Ahmoihin – mistäs moinen idea lähti?

– Moi vaan ja kiitoksia. Tuli heitettyä muutama kommentti Wolvojen pomoportaan kanssa ja siitä lähti sitten muotoutumaan ajatus paketista, joka olisi sisällöltään ja tavoitteiltaan sellainen, että paluu jefuun tuntui ainoalta järkevältä ratkaisulta. Tämä ei ollut itsellä mielessä vielä kesällä, mutta jenkkifutis on muuttunut niin valtavasti viime vuosien aikana, että uusien asioiden opetteleminen kiinnostaa todella paljon. Lähdetään projektiin siis aika lailla puhtaalta pöydältä, koska vanhoilla meriiteillä tai tietotaidolla ei ole enää juurikaan merkitystä.

 

Olit viimeksi Butchersin puolustuksen koordinaattorina kaudet 2016-17, mitä olet puuhannut sen jälkeen?

– Olen vetänyt pari vuotta EräViikinkien poikien B- ja C-junnujen SM-joukkueille fysiikkaa ja se oli ihan mukavaa vaihtelua jefuun. Samalla tein valmentajan ammattitutkintoa Kisakalliossa ja se on nyt tarkoitus vihdoinkin saada lopputyön osalta pakettiin. Ja vajaan vuoden olen vetänyt Pelikamat.net nimistä nettiurheilukauppaa siviilipuolella.

 

Mitä sopimus pitää sisällään ja nähdäänkö sinut myös valmennushommissa?

Tulen olemaan vastuussa seuran kehittämisestä ja valmennuksesta kokonaisuudessaan. Tarkoitus on rakentaa mahdollisimman yhtenäinen malli junioreista edustukseen, jolloin seuraavalle portaalle nouseminen on helpompaa ja tilanteen mukaan myös nopeaa.
Valmentajana tulen toimimaan myös, mutta oma titteli tai edes se kummalla puolella palloa olen ei ole olennaista, vaan se että saamme koottua mahdollisimman toimivan kokonaisuuden niin edustuksen kuin muidenkin aikuis- ja juniorijoukkueiden osalta. Fysiikkavalmennuksesta en tosin halua luopua.

 

Mikä on sopimuskauden tavoite?

Haluan että tavoitteet ovat kovia, muuten niiden tavoittelu ei motivoi tarpeeksi tekemään vaadittavaa määrää töitä. Uskon että isolla osalla pelaajia on paljon potentiaalia parantaa eri osa-alueilla ja kun niitä saadaan paremmalle tolalle, ovat tuloksetkin eri näköisiä.
Ensimmäinen tavoite on tarjota jenkkifutiksessa mielekäs, ympärivuotinen harrastus mahdollisimman monelle tasoon tai tavoitteisiin katsomatta. Tähän on Suomessa valitettavan vähän mahdollisuuksia, joten lähdetään korjaamaan tilannetta nöyrästi omassa seurassa töitä tekemällä.

Toinen tavoite on tarjota seurana uskottava ja toimiva pelaajapolku junnusta tai aloittelijasta Euroopan huipulle tai rapakon taakse kouluihin. Wolverinesin kautta on maailmalle lähtenyt useampikin pelaaja, esimerkiksi Ville Valasti (Eastern Michigan University) sekä Saksassa pitkän uran useammassa seurassa tehnyt Sebastien Sagne. Kuten monia muitakin jefuhuippuja molempia pelaajia yhdistää se, että he harrastivat ensin tosissaan toista pallopeliä. Wolverinesin tavoitteena onkin tehdä negatiivisesta Drop out-ilmiöstä jenkkifutikselle positiivinen Drop-in ratkaisu, kuitenkaan omaa junioritoimintaa unohtamatta. Eikä pidä unohtaa valmennusta. Meillä tullee olemaan Suomen mittapuulla hyvinkin kokenutta ja monessa paikassa marinoitunutta valmentajaa – tarkoitus on saada mukaan nuorempaa verta ja auttaa heitä kehittymään mentorointipohjalta. Lisäksi Wolverinesissa vaikuttaa ryhmä Suomeen kotiutuneita jenkkejä, joilla on varmasti annettavaa niin pelaajille kuin valmentajillekin. Vastuuta annetaan lisää osaamisen ja tavoitteiden kasvaessa syntymävuoteen katsomatta. Blue-joukkueen olemassaolo on erittäin tärkeässä roolissa sekä pelaajien että valmentajien kehittämisen kannalta. Eli jos valmennus ja valmentajana kehittyminen kiinnostaa niin nyt olisi oikea aika hypätä remmiin.

Kolmas tavoite on oikeastaan kahden edellisen lopputulema = olla parin-kolmen vuoden päästä kaikilla mittareilla Euroopan huippuseura. Enkä puhu ainoastaan edustusjoukkueen menestyksestä, vaan pelaajamääristä, naisten ja nuorten joukkueista, tuotetuista maajoukkuepelaajista ja -valmentajista, paljonko saamme porukkaa ulkomaille jne.
Lähtötilanne tavoitteeseen ei ole huono, uskoisin Wolverinesin olevan noin 20 parhaan joukkueen joukossa Euroopassa, mutta 5-6 joukkuetta ovat aika lailla omalla tasollaan niin pelillisesti kuin organisaatioinakin. Junioripuolella lähtötilanne on myös ihan hyvä ja naisissa erinomainen. Mutta työnteolla ja hommaan sitoutumalla tätä eroa lähdetään siis kuromaan kiinni.

 

Miten homma lähtee käyntiin?

Taustojen osalta homma on lähtenyt jo käyntiin pikkuhiljaa kulunutta kautta häiritsemättä. Pelaajien ja valmentajien sopimuksia aletaan julkaisemaan pikkuhiljaa, lisäksi projektiin kuuluu muutama muukin juttu, joiden onnistumista toivomme kädet kyynerpäitä myöten ristissä. Yhtenä tavoitteena on yhteistyö yhden tai kahden Euroopan huippuseuran kanssa ja tämä tulee todennäköisesti alkamaan pienimuotoisesti jo ensi kaudella. Tiedotellaan siitä sitten tarkemmin myöhemmin.

Harjoittelun aloitamme lokakuun puolessa välissä ja harjoittelemme joukkueena kolmesti viikossa toivottavasti Vaahteramaljaan saakka. Jouluna pidämme parin viikkoa huilia, samoin keväällä sopivassa välissä ennen varsinaisen preseasonin alkua. Tulemme keskittymään, ehkä hieman tylsästi, pelin ja pelipaikkojen perusasioihin, koska uskon niiden luovan pohjan tasokkaaseen pelaamiseen. Palavereja tulee myöhemmin olemaan aika lailla, koska ilman niitä lajin ja pelikirjan taktisten kiemuroiden oppiminen on turhan hidasta.

Fyysinen harjoittelu on offseasonilla keskiössä ja tulemme muuttamaan aika lailla sen toteutusta. Voimaa, nopeutta ja räjähtävyyttä halutaan tottakai lisää, mutta yhtälailla haluamme kehittää pelaajien liikeratoja, liikkuvuutta sekä laajentaa heidän voimantuottoalueita. Ja kaiken keskiössä on lajinomainen ketteryysharjoittelu. Seuraamme kehitystä testaamalla pelaajia 2-3 kertaa ennen kauden alkua. Testeillä saamme tärkeää tietoa harjoittelun onnistumisesta ja voimme muuttaa painopisteitä yksilötasolla.

Mitä sanoisit pelaajille tai valmentajille, joilla on harkinnassa petolaumaan siirtyminen tai siellä jatkaminen?

Toivotan kehityshaluiset pelaajat ja valmentajat mukaan Wolvojen toimintaan. Jokainen lähtee ekoissa treeneissä samalta viivalta ja kokonaisvaltainen kehittyminen on avain peliaikaan. Jos ekaa vuotta pelaava rookie ansaitsee paikan aloituksessa, niin hän sen myös saa. Tästä on oman uran varrelta aika monta esimerkkiä. Jos Michael Quarshie ei ollut Raidersista tullessaan automaattisesti aloittava Nose meillä Butchersissa 2007, ei kukaan tule olemaan sellainen myöskään Wolverinesissa. Eli aletaan hommiin!

Wolverines Tiedotus

Lisätietoja Isto Laalolta