“Nikohan on äärettömän kova pelimies, kuka pelaa aina tilanteen ku tilanteen loppuun saakka.” -Santtu Lehtonen
Niko Nousiainen, 25, oli vastikään lopettanut 11 vuoden uran jalkapallossa, kun lapsuudenkaveri kutsui kokeilemaan amerikkalaista jalkapalloa TAFTin treeneihin. Tuolloin täysi-iän kynnyksellä Nousiainen ei ollut aikeissa aloittaa uutta harrastusta, mutta varusteet päälle saatuaan jenkkifutis oli vienyt jo mennessään.
Maalivahtitaustainen pelaaja yllätti valmentajat jo alussa nappaamalla syöttöjä kiinni varsin vaivattomasti. Palloa on yhä kiva pyöritellä käsissä, vaikka linjamiehenä Nousiainen sitä harvemmin pelitilanteissa kuljettaakaan. Niko pelasi heti ensimmäisenä kautenaan vuonna 2013 TAFTin liigajoukkueessa, mutta miesten treenien ja ottelujen välillä kerkesi myös muiden junnujen mukaan.
Aina tilanteen salliessa Nousiainen kiittelee menestyksestään entistä valmentajaansa. “Alasen Mika on opettanut mulle kaiken, hän on ehdottomasti jenkkifutiksen linjapelaamisen velho. Toki tein itsekin kovaa duunia, mutta Mika osasi vetää oikeista naruista ja opettaa monia asioita. Olin aika rämäpäinen nuori”, Nousiainen kuvaa. “Mika otti siipiensä suojaan ja opetti aggressiivisuuden pelipaikalla, ilman sitä ei tässä pärjää. Soiteltiin paljon treenien ulkopuolella ja soitellaan yhä.”
Nousiaisen mukaan puolustuksen linjan porukkaan oli helppo päästä mukaan. Pelaajissa oli kovia nimiä, joilla oli jo takana menestystä Suomen maajoukkueessa. Rookiena oli helppo pelata, koska kaikki muut tiesivät tarkkaan, mitä tekivät. Tämä motivoi treenaamaan itse entistä kovempaa. Nousiaisen ensimmäinen kausi “olisi voinut mennä huonomminkin”, vaikka silloin pelinlukutaidot olivat varsin alkeissa. Ensimmäisen kauden jälkeen Niko oppi myös off-seasonin merkityksen. Talvikaudella kovan salitreenin lisäksi haettiin kimmoisuutta ja liikkuvuutta myös sulkapallosta.
Kaudella 2016 Nousiainen toimi puolustuksen kapteenina. TAFTin toistaiseksi viimeiseksi liigakaudeksi jäänyt aika oli vaikea. “Taidettiin voittaa yksi peli Porvoota vastaan”, Nousiainen muistelee. Muistiin on jäänyt tarve ottaa vanhemman pelaajan roolia, sillä joukkueessa oli useita 18-19-vuotiaita. “Piti näyttää esimerkkiä nuoremmille pelaajille”, hän jatkaa. Nousiainen sai kaudella myös kasvavissa määrin huomiota haastatteluiden osalta, mutta ulkopuolinen huomio jäi toissijaiseksi – tärkeintä oli keskittyä joukkueen parantamiseen.
Kauden 2016 jälkeen Nousiainen laittoi Europlayersiin highlight-videonsa. Tavoite oli päästä pelaamaan ammattilaisena. Miehen oma aktiivisuus palkittiin useina tarjouksina ympäri Eurooppaa, mutta kun Sveitsissä sijaitsevan Basel Gladiatorsien päävalmentaja otti yhteyttä, ei päätöstä tarvinnut kauaa miettiä. “Taisin ilmoittaa silloiselle tyttöystävälleni päätöksestä vain muutamia viikkoja ennen lähtöä”, Nousiainen myöntää. “Se onkin sitten jo ihan eri tarina.”
“Kyllähän siellä oli useampi päivä, kun mietti että mitäköhän ihmettä mä täällä teen”, Nousiainen muistelee kokemustaan. “Asuin puolustuksen valmentajan kanssa Baselin keskustassa. Treenasin paljon, kiertelin kaupunkia ja treenasin vielä lisää. Silloin taisin olla parhaimmassa kunnossa ikinä.” Ensimmäisellä kierroksella Niko päätyi puolustuksen MVP:ksi. Joukkueen sisäisissä henkilökemioissa oli harmillisen paljon ongelmia, mutta pelaajien tunnollisuutta Nousiainen kiittelee. “Nuhaisena ei jääty kotiin, vaan treeneissä oltiin paikalla oppimassa ja otteluissa sitten kannustamassa. Vaihtomiehiä riitti, ja oli kiva päästä välillä juomaankin 30 asteen helteessä.” Vain muutama päivä sen jälkeen, kun Gladiaattorien kausi päättyi finaaliotteluun, Niko pelasi jo Wolverinesin paidassa.
Vuosi 2017 jatkui kutsulla maajoukkueleirille. Nousiaisella oli kovat paineet laittaa kaikki peliin, sillä kilpailu oli kovaa. “Leiri meni aivan pieleen. Loukkaannuin viimeisen downin aikana – polvi vääntyi ja homma oli siinä vähän aikaa.” Loukkaantuminen oli tunteita herättävää. “Olin tosi äkäinen kun en päässyt purkamaan aggressioo mihinkään. Oon vähän reikäpää ja tarviin sitä, että joku lyö mua tai pääsen itse lyömään jotakuta”, Nousiainen nauraa. “Onhan se syvältä kun sulta viedään laji mitä sä yli kaiken rakastat. En hetkeen seurannut mitään jenkkifutikseen liittyvää.”
Loukkaantuminen on opettanut paljon. Tulevalle kaudelle on tehty sopimus hierojan kanssa ja tarkoitus on panostaa etenkin lihashuoltoon. “Ei tule sitten turhia loukkaantumisia”, mies toteaa.
Henkilökohtaisia tulevaisuuden tavoitteita Nousiaisella on nostaa muutama. “Junnumaajoukkueeseen olisi siistiä päästä valmentajaksi, kiinnostaa päästä siirtämään omaa tietoa U17- ja U19-junnuille. Olisi hienoa päästä vielä pelaamaan ammattilaisena, ja haluan tottakai päästä pelaamaan myös Suomen paidassa.” Sitä ennen tulee kausi 2020 Vaahteraliigassa.
“Puolustuksen linjasta ei ainakaan jää kiinni, meillä on kaikki eläimii”, Nousiainen lupaa. “Itse tuun olemaan aggressiivinen. Joka ikinen äijä joka tulee vastaan tulee kokemaan tän. Oon kentän nälkäisin puolustaja vaikka kuinka paljon hapottaisi. Koskaan ei ole ollut näin iso motivaatio saada varusteita päälle ja päästä hommiin. Kaikki haluu päästä näyttään ja tekeen isoja pelejä ja saada sen sormuksen tän kauden jälkeen.”
Etenkin Toni Lindholmin kanssa pelaamista Nousiainen odottaa innolla. Vaikka miehet eivät kauheasti treenien ulkopuolella vietä aikaa, kemiat kohtasivat hyvin kentällä jo 2017. “On helppo pelaa sellaisen jätkän kanssa joka tietää mitä se tekee.”
Lopuksi Nousiainen lähettää terveisensä junioreille. “Jos on mitä tahansa kysyttävää puolustuksen linjasta niin tulkaa kysymään. Ikinä ei oo niin kiire että en kerkeisi näyttämään, ja uskon, että mulla on annettavaa. Mä oon ihan hyvä jätkä.”