Churin pikkukaupunki tunti Zürichistä etelään on Calanda Broncos-joukkueellaan Sveitsin amerikkalaisen jalkapallon keskus. He ovat voittaneet yhdeksän viimeisestä yhdestätoista Sveitsin mestaruudesta, lisäksi junioripuolella meno on vahvaa. Joukkue on voittanut kertaalleen myös sekä Eurobowlin että EFAF cupin ja taipui viime sekunneilla Swarco Raidersille CEFL-finaalissa 2019. Joukkueessa on nähty vuosien varrella myös suomalaisväriä Iiro Luodon, Lauri Vainion ja Aappo Salorannan edustaessa seuraa.

Broncosilla on Wolverinesin kanssa yhteistä historiaa vuodelta 2012, jolloin Sveitsin ylpeys tiputti ahmalauman Eurobowlista tylyin yhteislukemin 42-101. Calandan joukkuetta valmensi silloinkin Churiin pysyvästi asettunut amerikkalainen Geoff Buffum, joka on tehnyt joukkueestaan Euroopan huippujoukkueen. Ennen Broncoja Buffum oli Innsbruck Raidersin pelinrakentaja ja myöhemmin valmentaja, ja nosti joukkueen menestyjäksi jo ennen rouva Swarovskin rahoja ja yhteyksiä.

Olen ollut valmentaja Buffumiin yhteydessä vuosien varrella ja ajatus yhteistyöstä syntyi syksyllä uuden Wolverines-pestini myötä. Päädyimme aloittamaan yhteistyön niin, että viettäisin viikon Calandan vieraana. Viikko oli raskas ja mielenkiintoinen, edustusjoukkueen harjoituksia oli kahdet sekä päivän leiri, lisäksi olin pari kertaa U20-joukkueen mukana. Mielenkiintoisen lisänsä toi joukkueen uusi puolustuksen koordinaattori, puolalainen Wojciech Andrzejczak, jonka kanssa pidimme useamman mielenkiintoisen palaverin viikon aikana. Coach Voyt liittyi joukkueeseen oltuaan talven valmentamassa Towsonin Yliopistossa puolustuksen linjavalmentajana, jossa myös hyökkäyksen linjamies Väinö Pääkkönen pelaa.

Keskityn tarinassa kertomaan, miten asioita tehdään Broncosissa verrattuna suomalaisiin joukkueisiin. Osittain tähän vaikuttavat paikalliset säännöt: kentällä saa olla vain yksi amerikkalainen kerrallaan, eikä kotijenkkistatus ole käytössä. Tämän vuoksi amerikkalaisten merkitys on pienempää kuin Suomessa.

Ensimmäinen silmiinpistävä asia oli olosuhteet. Calandan miehet harjoittelevat ulkona tekonurmella, illalla lämpötila on nollan asteen tuntumassa, tuuli kovaa ja kolmessa harjoituksessa neljästä satoi vettä tai räntää. Ennen harjoituksia valmentajat putsasivat kenttää rännästä, jotta kääntyminen ja pysähtyminen olisi edes teoriassa mahdollista. Harjoitukset olivat myöhään samalla tavalla kuin Suomessakin, 20-21.30 ja 20.30-22.

Broncos harjoittelee selvästi vähemmän kuin Suomessa ainakin niissä seuroissa, joista minulla on kokemusta. Seuraharjoitukset alkoivat noin kymmenen viikkoa ennen kautta ja harjoituksia oli kahdet viikossa, lisäksi joukkueella oli muutama päiväleiri ja yksi suunniteltu harjoitusottelu ennen kautta. Tältä pohjalta kokonaisuus vaikutti vielä varsin keskeneräiseltä, vaikka kauden alkuun oli enää pari viikkoa. Kaudella 2019 joukkue harjoitteli käytännössä vain kerran toisen harjoituksen ollessa walk-through perjantai-iltana ennen lauantain ottelua. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, koska pelejä taisi olla 16 perättäisenä viikonloppuna. Valmennus toisti usein slogania ”better fresh than ready”, josta on helppo olla samaa mieltä.

Keskustelin asiasta valmentaja Buffumin kanssa ja hänen mukaansa joukkueen ainoa mahdollisuus isommilla budjeteilla toimivia itävaltalaisia vastaan on keskittää toiminta mahdollisimman lyhyelle ajalle. Lisäksi pelaajien ”hankinta-alue” on todella suuri, monet pelaajat matkustavat 3-4 tuntia suuntaansa, jolloin on selvää, etteivät he tule joka harjoituksiin. Harjoituksissa kontaktia otettiin minimaalisesti, koska sitä ei nähty (linjapainia lukuun ottamatta) kovinkaan kehittävänä, eikä loukkaantumisriskiä haluttu turhaan kasvattaa. Coach Voytilla oli tähän myös selkeä peruste hänen analysoitua epäonnistuneiden taklausten syyt viime kauden otteluissa = neljä viidestä taklauksesta epäonnistui joko heikon lähestymiskulman tai -asennon vuoksi. Allekirjoitan saman ongelma Suomessa, vaikka ymmärränkin halun päästä ”mäiskimään” kavereita.

Valmennus teki töitä paljon ja ammattimaisesti. Heillä oli selkeä suunnitelma koko kauden osalta, harjoitukset olivat hyvin ja selkeästi suunniteltuja ja 7vs7 sekä team-osiot kuvattiin aina dronella. Valmennus breikkasi nauhat, kommentoi ja lähetti ne pelaajille. Pelaajat myös ymmärsivät videoiden merkityksen ja katsoivat sekä kommentoivat niitä aktiivisesti. Amerikkalaisvalinnat olivat samat kuin edellisellä kaudella, syystäkin. Sekä QB Connor Manning (Utah, Georgia State) että WR/DB Maxwell Grey olivat aktiivisesti mukana sekä edustuksen että junioreiden valmennuksessa.

Kulunut viikko oli omalta osaltani antoisa, osa omista toimintamalleista sai vahvistusta, kun taas osa joutui välittömästi suurennuslasin alle. Laajemmasta yhteistyöstä oli puhetta, mutta nykyisissä olosuhteissa asiat ovat luonnollisesti ”hyllyllä”.

Lähdin Churista 11.3., joukkue harjoitteli normaalisti vielä torstaina 12.3. Lauantaina Sveitsin liitto ilmoitti, ettei kautta 2020 tulla pelaamaan lainkaan. Toiveissa on järjestää otteluita ja mahdollisesti jonkinlainen sarja koronan hellitettyä, todennäköisesti ilman amerikkalaisia.

– Jan Vilkko