Wolverines Ladies Bluen kausi päättyi 20.8.2020 pelattuun viimeiseen runkosarjaotteluun, eikä matka jatkunut pudotuspeleihin. Naisten 1 -divisioonajoukkueessa pelasi tällä kaudella niin lajin vasta löytäneitä, loukkaantumisen jälkeen kentälle palanneita, kuin kokeneempiakin pelaajia. Divisioonakauden päätyttyä haastattelimme muutamaa pelaaja ja kysyimme, minkälaisia toiveita ja tavoitteita heillä itsellään oli, mitä poikkeuksellisesta kaudesta jäi käteen ja mikä siinä oli parasta.
Syksyn kokeilutreeneistä mukaan tullut, keskushyökkääjänä pelannut Milla Kivioja summaa:
– Mielenkiinnolla odotin treenaamista kamat päällä, koska jefu on niin erilaista verrattuna muihin harrastamiini lajeihin. Koronatauko tuli huonoon aikaan, rookiena olisi kaivannut enemmän treenejä ja enemmän toistoja ennen kauden alkua. Omat tavoitteet tuli kuitenkin täytettyä; en fumblannut palloa ja selvisin kaudesta ehjin nahoin! Pelit loppuivat kyllä liian nopeasti – kausi oli ohi vasta kun pääsi vauhtiin. Parasta oli kuitenkin se, että pääsimme ylipäätään pelaamaan ja että pääsin myös kantamaan palloa!
Maria Räsänen ja Meri Taponen liittyivät molemmat joukkueeseen niin ikään viime syksynä ja molempien temmellyskentäksi valikoitui linja. Kummallakin on aikaisempaa lajitaustaa muista lajeista ja kontaktilajit vetävät puoleensa. Pitkä treenitauko mietitytti heitäkin, mutta lopulta kausi tarjosi kuitenkin myös paljon onnistumisia ja sytytti palon lajiin:
– Odotukset olivat todella korkealla ja motivaatio huipussaan, kunnes koronan ensimmäinen aalto iski. Treenit loppuivat koko kevään ajaksi ja tuntui, että kaikki tehty työ on mennyt hukkaan. Mietin jo, että jätän homman kesken, mutta onneksi tuli kesäkuu, treenit jatkui ja motivaatio palasi! Pelien jälkeen kirpaisi, kun ei saatu maalitiliä auki. On kuitenkin ollut todella siistiä nähdä joukkuekavereiden kehitys vuoden aikana! Itselläni on motivaatio noussut entisestään ja lähden odottavin ja hyvin fiiliksin tulevaan talveen. Odotan sitä, että pääsee kovaa treenaamaan!, kertoo Meri.
– Lähdin tähän kauteen vähän ristiriitaisin fiiliksin. Toisaalta olin innoissani, koska kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Odotin innolla pääseväni fiilistelemään pelikavereiden kanssa ja käyttämään harjoituksissa opittuja asioita pelikentällä. Toisaalta oma osaaminen jännitti, lajitreeneistä taukoa oli melkein kolme kuukautta. Jännitin, olenko oppinut tarpeeksi lyhyen, mutta intensiivisen harjoitusjakson aikana ennen kauden alkua. Ensimmäisissä peleissä päässä pyöri hirveästi asioita, mutta parissa viimeisessä pelissä opin rentoutumaan ja nauttimaan pelaamisesta, oli pistetaululla mitä tahansa. Kauden jälkeen fiilis on kyllä positiivinen! Parasta onnistumisten ja oppimisen lisäksi on ollut joukkue. Kaikki yhdessä koetut hetket, ilot, surut, syömiset ja vitsailut yhdessä joukkueena tekivät tästä ensimmäisestä kaudesta unohtumattoman. Uudet pelaajat otetaan ilolla vastaan ja kaikkia tuetaan ja autetaan, summaa Maria.
Myös loukkaantumisen jälkeen kentälle palannut, tukimiehenä pelaava Henna Airiainen nosti tärkeimmiksi asioiksi oppimisen, onnistumisen ja joukkueen:
– Edellinen kausi jäi omalta osaltani kesken loukkaantumisen vuoksi, joten lähdin kauteen jännittyneenä, mutta hyvillä mielin siitä, että pääsemme ylipäätään pelaamaan. Tämä oli mulle ensimmäinen kokonainen ehjä kausi ja olen iloinen siitä, kuinka hurjasti olen kehittynyt. Paras fiilis tulee siitä, kun huomaa onnistuvansa ja tietää, että kova treenaaminen on tuottanut tulosta! Kehityimme myös joukkueena aivan järjettömän paljon ja olen todella ylpeä tästä joukkueesta! On hienoa pelata joukkueessa, jossa jokainen antaa itsestään aivan kaiken ja vielä vähän enemmän. Kaikki tsemppaavat toinen toisiaan ja onnistumiset ja epäonnistumiset koetaan täysillä – ja etenkin yhdessä. Tää on ihana joukkue ja kaikki tekevät tätä täydellä sydämellä! Nyt kauden jälkeen fiilis on haikea, mutta oma into treenata, kehittyä ja oppia lisää on vain kasvanut. Innolla ja hyvällä mielellä odotan jo tulevaa treenitalvea ja tietenkin ensi kesää!
Wolverines Ladies Blue jäi siis tällä kaudella runkosarjassa ilman voittoja. Olisi liian kaunisteltua sanoa, ettei pelien voittamisella tai pistesuorituksilla ole kilpaurheilussa merkitystä. Tietenkin niillä on merkitystä ja totta kai joukkueen kauteen on mahtunut myös harmia ja turhautumista. Voittamista on kuitenkin – ja erityisesti – myös se, että jokainen pelaaja ja koko joukkue oppii, kehittyy ja antaa parhaansa. Se, että kentällä ja kopissa ollaan joukkueena. Eivät kaikki voitot ole sellaisia, jotka voidaan lukea tulostauluilta.
Wolverines Ladies järjestää amerikkalaisen jalkapallon kokeilupäivät naisille Ma 19.10 klo 21:00-22:30 ja To 22.10. klo 20:30-22:30.
Tervetuloa mukaan! Lue lisää Facebook-tapahtumasta
Blogin kuvat: Milla Miettinen