Kahdeksanvuotiaana Espoo Devilsissä amerikkalaisen jalkapallon aloittanut ja myöhemmin Devilsin ja Wolverinesin yhdistelmäjoukkueessa sekä Suomen juniorimaajoukkueissa vaikuttanut Aleksi Olavuo palasi olosuhteiden pakottamana Yhdysvalloista takaisin Suomeen suunniteltua pidemmäksi ajaksi. Koska koronapandemialla ei ole rokotusten alkamisesta huolimatta viimeistä voimassaolopäivää, on tuleva vuosi avoin. Tähtäimessä on kuitenkin paluu Pohjois-Amerikkaan. Tätä mahdollisuutta odotellessa hän pitää rutiinia yllä omatoimisen harjoittelun lisäksi Wolverinesin harjoitusvahvuudessa. ”Talvitreenit ovat menneet hyvin. Mua auttaa paljon se, että meillä on jenkkitason osaamista ja treenaamista jengissä Villen ja coach Miken johdolla”, Olavuo kertoo.

Tulevaisuuden tapahtumista riippuen Olavuo saatetaan nähdä kaudella 2021 Wolverinesin kehitysjoukkue Bluen riveissä 2-divisioonan otteluissa. Suomen amerikkalaisen jalkapallon 2-divisioona nähdään harrastejoukkueena, eikä Bluen pelaajissa ole yksilöitä, jotka saavat palkkaa tai muita etuuksia otteluihin osallistumisesta. NCAA:n I- ja II-divisioonaa koskevien sääntöjen vuoksi Olavuo ei voi osallistua kilpaurheiluun – NCAA:n Eligibility Centerin mukaan prospective student athlete menettää kauden NCAA-kelpoisuutta jokaista kalenterivuotta kohden, jolloin hän on osallistunut kilpaurheiluun grace periodin jälkeen. Urheilijat saavat silti harjoitella kilpaurheiluun osallistuvan joukkueen tai valmentajan kanssa.

American International Collegeen sitoutunut Olavuo ei ole päässyt vielä näyttämään kykyjään kentällä, joten lienee sanomattakin selvää, ettei hän halua redshirt freshman -vuotensa jälkeen vähentää mahdollisuuksiaan näyttöihin tulevaisuudessakaan. ”Jos ollaan rehellisiä niin tässä vaiheessa mä oon tullut liian pitkälle ja uhrannut liian paljon, etten mä tuntis Suomessa pelaamista päämääräisesti pettymykseksi. 2-divarin miehissä pelasin syksyllä, että pääsisin edelle jenkkejä, jotka ei oo nähneet pelitoimintaa viime kauden jälkeen”, Olavuo viestittää. ”Mun tavoitteet ensi kaudelle on päästä aloittavaan kokoonpanoon kentälle AIC:n riveihin.

Olavuo kokee ennen muuttoansa Yhdysvaltoihin saavuttaneensa juniorijenkkifutiksessa kaiken, mitä halusi. ”Mulla oli mainetta ja jos sä pelasit junnujefua Suomessa, sä tiesit mun nimen tai sä olit elänyt kiven alla. Mä olin ylimielinen ja mä tiiän sen nyt, mut sillon mä vaan kelasin et kun sul ei oo vertaisii niin sä voit tehdä mitä sä haluut”, hän sanoo. Alun perin hän muutti 17-vuotiaana Massachusettsiin ja aloitti high school -uransa Somerset Berkley Regionalissa. Kaksi viimeistä lukiovuottaan Olavuo vietti kuitenkin New Yorkissa Trinity Pawlingissa.

Ensimmäiset kokemukset Yhdysvalloissa saivat Olavuon muistelemaan Suomessa vaikuttavan yhdysvaltalaispelinrakentaja Robert Johnsonin kanssa käytyä keskustelua. Olavuo oli yhteisten joukkuelämpöjen sijaan ottanut oman aikansa varusteiden pukemisessa ja tehnyt itsenäisesti lämmittelyt treeneissä, joissa Johnson oli valmentajana. Treenien päätyttyä Johnson oli kyseenalaistanut lämmittelyn joukkuekavereista erikseen, johon Olavuo oli todennut, että kun oman juttunsa tekeminen tuntuu toimivan, miksi korjata asiaa, mikä ei ole rikki. Tähän Johnson vastasi Olavuon muistikuvan mukaan ”you know son, I know you think you the shit right now, but when you go to the States and you see how them boys work it’s gonna humble you. Mark my words.”

Vain muutama kuukausi myöhemmin Olavuo oli kaukana kotoa vieraan perheen luona. ”Olin 17-vuotias enkä ollut ikinä ollut kaukana kotoa tai mun perheestä pitkii aikoja ja pieni paniikki alkoi vallata mun pään, kun mä tuijotin kattoon huoneessa, joka ei vastannut yhtään mun odotuksia jenkkiluksuurista, päinvastoin, ja mä tajusin et ekaa kertaa mun elämässä mä en vois soittaa mun vanhemmille et ne vois tulla hakemaan mut himaan. Mä olin yksin maassa, josta mä en tienny enempää, ku mitä näkee netistä, ihmisten talossa, josta mä en tienny mitää muut ku niiden nimet, kylässä josta mä en ollut ikinä edes kuullut.

Johnsonin lupaama nöyrtyminen tapahtui Olavuon mielestä preseason campin ensimmäisenä päivänä. 32 asteessa ja 95 prosentin ilmankosteudessa opiskeltiin filmiä, juostiin ja nosteltiin painoja aamuyhdeksästä eteenpäin. Olavuo muistelee kysyneensä host-veljeltään päivän päätteeksi ”they tested us today right? To see who´s gonna quit?”. Hölmistynyt host-veli oli vastannut, että edessä oli kuusi päivää viikossa kolmen viikon ajan juuri sitä, mitä kyseisen päivän aikana oli tehty. ”Mä tuijotin ulos ikkunast sanomatta mitään ja palasin mielessä mun keskusteluun Robertin kanssa ja mä vaan ajattelin: ’you told me so coach.’”

Kokemuksensa perusteella Olavuo kehottaa Yhdysvalloissa pelaamisesta haaveileville suomalaispelaajille kovaa työtä. ”Mitä mä opin AIC:ssa on, että ku pääset kovemmille tasoille, kaikki alkaa olee tosi atleettisii, kaikki on nopeit, kaikki on vahvoi ja ne pikkujutut, jotka erottaa sut muista on sun filmin opiskelu, sun tekniikka, sun peliälykkyys, sun sisu ja asenne. Tärkein oppi high schoolista oli se, että kova työ ei ole uniikkia vaan se on oletettua, ja sun pitää tehdä kaikki työ mitä muut pistää sisää jos haluat erottua joukosta. Jos sulla on isoja tavoitteita, niiden saavuttamine ei tapahdu pelkästään treeneissä ja meetingeissä missä kaikkien pitää olla vaan että ne pääsee kentälle, niiden saavuttaminen tapahtuu niiden ulkopuolella, kun kukaan ei oo kattomas tai näkemäs, ku kukaan ei oo puskemassa sua tai kertomassa mitä sun pitää tehä saavuttaakses sun tavotteet. Sun täytyy löytää se ittestäs, puskee ittes sun tavoitteit kohti ja tehdä asioit ja käyttää aikaa, jota kukaa ei haluu tehä tai uhraa.

Vastaa

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Post comment